Keskustelupaneelin vieraana

Hyvä ystäväni Anna kyseli tammikuun lopussa, että olisinko minä halukas tulemaan ja tietäisinkö muita halukkaita osallistujia televisioitavaan paneelikeskusteluun aiheena sukupuoli-identiteetti, mitä se on eri ihmisille, miten yhteiskunta suhtautuu henkilöihin, jotka eivät sopeudu perus sukupuolirooleihin jne.
Ja tottakai minä olen valmis kaikkeen tuollaiseen. Jossakin vaiheessa alkoi kyllä vähän epäilyttämään, että olenko minä oikea henkilö puhumaan tuollaisista asioista, osaanko minä sanoa yhtään mitään vai jäädynkö totaalisesti.
Nämä asiat ovat kuitenkin sellaisia joita ei tule itsekään miettineeksi eivätkä ole itsellekään aivan kristallinkirkkaita, puhumattakaan että niistä pitäisi puhua vieraille niin että hekin ymmärtäisivät sen.
Noh, en minä onnistunut luikertelemaan verkosta irti ja käytyäni keskusteluja sekä ohjaajan Kaya Pakaslahden että sarjan tuottajan Hanna Hedengrenin kanssa ajatus alkoi tuntumaan sittenkin aika kivalta.

Kuvauspäivän tultua lähdin töistä jo hyvissä ajoin kotiin valmistautumaan.
Vaihdoin asua asiaankuuluvasti varmaan 3 kertaan ennenkuin päädyin tälläiseen wanhan, ruman ja lihavan akan™ asuun:

Sarja oli Arcadan ohjaus ja käsikirjoitus-/kuvaus-/ääni-/tuotanto linjoilla opiskelevien oppilaiden kurssityö ja se kuvattiin Mediakeskus Lume:n tv studiolla. Rakennus oli helppo löytää, mutta studion löytäminen olikin sitten aika haasteellista. Sekoillessani pitkin käytäviä jouduin kysymään tietä sinne ja vastaan tullut tyttö tunnistikin minut "Hei, mä oon nähnyt sut internetissä". Julkkis mikä julkkis, mihin sitä tiikeri raidoistaan pääsee.. Hih!

Lavasteet olivat upeat ja niistä oli vastuussa Aalto-yliopiston lavastustaiteen opiskelija Otto Räntä. Kyllä kelpaisi ihan mihin tahansa ohjelmaan!

Tässä kuva tarkkaamosta

Paikanpäällä ehti jo pienenpieni jännityskin hiipimään puseroon ja se vielä kasvoi kun "mikitettiin" ja harjoiteltiin kävelyreittiä paikalle. Ja kirsikkana kakun päälle sain nyt vasta tietää että ohjelma tehdään ruotsiksi! Enhän minä puhu ruotsia! Noh, ei minun tarvinnutkaan, minun osuuteni tehtiin suomeksi.
Ensin oli kuitenkin pelkkä tekninen harjoitus, jossa tarkistettiin, että kaikki toimivat.

Tässä yhteispönötys kuva ennen kuvauksien alkua, vasemmalta Näyttelijä, ohjaaja ja drag artisti Kim Gustafsson, minä ja oikealla ohjelman juontaja Johan Finne
Kimin vasemmalla puolella olevalle screenille heijastettiin sitten skype kuvaa Ruotsin Malmössä asuvasta transvestiitista Claes Schmidtistä/ Sara Lundista (blogi täällä). Vaikka ymmärsinkin kaiken studiossa puhutun ruotsin (tai no ainakin 80%), niin ruotsin haastattelusta en ymmärtänyt sanaakaan, koska se oli ihan puhdasta riikinruotsia.

KAKSI MINUUTTIA! 30 SEKUNTIA! 5..4..3..2..1

Aika nopeasti kuvauksen alettua meni paniikkikin ohi ja 31 min tuli nauhalle tavaraa.
Muuten olin melkein tyytyväinen osuuteeni, olisin näemmä saanut puhua asioista niin paljon kuin olisin halunnut. Nyt jäin vain odottamaan haastettelijan kysymyksiä ja vastasin niihin vähän turhankin lyhyesti.
Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut sanottavaa paljonkin, mutta otetaan tästä oppia seuraavaa kertaa varten, mikäli sellainen vielä joskus tulee..

Ja lopuksi vielä yhteiskuva koko porukasta. Aika uskomattoman paljon tarvitaan ihmisiä tekemään yhtä ohjelmaa :)

Kiitos teille kaikille vielä kerran. Otitte minut niin ihanasti vastaan :)

Pride viikko 2/2

Nyt se Pride viikko on ohi. Ja tuli käytyä paljon harvemmassa tapahtumassa kuin oli alunperin tarkoitus. Joskus sitä vain on kovin väsynyt, eikä vain millään viitsi/ jaksa vaikka tietää että hauskaa siellä kuitenkin olisi ollut.

Perjantaina oli ihan oikeasti tarkoitus mennä illalla Kaivohuoneelle Naistenbileisiin, mutta liput myytiin ennakkoon loppuun jo torstaina ja ovelle jätettiin alle 50 lippua myyntiin. Ja niitä olisi tarvinnut lähteä jonottamaan ihan liian aikaisin. Noh, jäipä sitten enemmän energiaa lauantaille

Lauantaina oli sitten viikon kohokohta, Pride marssi. Marssille osallistui ennätysmäärä ihmisiä, peräti 20.000. Viime vuonna marssilla oli n. 8000 osallistujaa vaikka sää oli ihan yhtä hyvä. Osasyynä väenpaljouteen saattoi olla, että Eduskunnan perustuslakivaliokunta hylkäsi viikolla tasa-arvoisen avioliitto lain. Taistelu ei ole vielä ohitse, sillä kuten eilen uutisissa Paavo Arhinmäki oli sitä mieltä, että eduskunta tulee syksyllä äänestämään kaikesta huolimatta lain hyväksymisen puolesta. Ja vaikka kaikki eivät sitä ajattelekaan vähemmistöjen oikeuden puolesta, on asia pikemminkin tasa-arvokysymys.

Ja sitten kuvaspämmiä. Tässä ensin kuvaa Senaatintorin portailta. Porukkaa on kuin pipoa ;)

Kuvasta löytyy Saija, Katja, Momochuu ja minä. Katjalla ihana kyltti, jonka kaikki lolita tyylistä vähääkään tietävät tunnistavat ja sen sanoman.

Ja kyllä sieltä paljon tuttujakin löytyi. Tässä Milla aina yhtä söpönä ja Markku joka yrittää epätoivoisesti piiloutua taakse. Mutta 150cm tytön taakse on vähän paha mennä piiloon.. ;)

Awws! <3 <3

Tämä seuraava kuva on varastettu Momochuun blogista, bongaa meidät kaikki!

Kuva: Juhana Honkanen

Stockkan edessä vähän iltapäiväruuhkaa..

Marssi päättyi Koffin puistoon jossa oli sitten puistojuhla. Nälkäkin tuli joten tuli ostattua ylihintaista intialaista kanaa ja alihintaista mutta sitäkin maistuvampia lettuja.. Ja tungos oli suuri täälläkin

Mieskomeutta parhaimmillaan, vaikkakin mainos rinnassaan

Ja toisenlaista komeutta.. Minulla oli kyllä kaksikin alushametta, mutta ne oli kyllä hameen alla.. Kaipa ne voi noinkin pukea...

(Tiistai edit) Puistojuhlassa kierteli "Ei vihapuheelle" sivuston ihmisiä ja pyysi poseeraamaan kylttien kanssa, joten emmehän me Momochuun kanssa kykene kieltäytymään mahdollisuudesta poseerata ;) Ja hyvä kuvahan siitä tuli...

(/tiistaiedit)

Ilta ei suinkaan tuohon loppunut. Loppuilta menikin sitten Iisan luona ja taas tuli tavattua ja tutustuttua uusiin ihaniin ihmisiin. Olisi Keravallakin ollut miitti Ilonan luona, mutta joskus joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja ja joka paikkaan ei vain voi ehtiä yhtä aikaa..

Illan teemana oli "älä ime sitä vaan puhalla!" Eiku... :D

Prideviikko postaus 1/?

Pride viikko on täällä taas ja postauksia tulee tällä viikolla (ainakin lähes) joka päivä, koska joka päivälle tulee taas riittämään paljon ohjelmaa.
Tässä kuva viimevuoden Pridestä marssilta, vasemmalta oikealle Momochuu, Katja ja minä

Vaikka olin viikon avajaisissa sekä viime että toissavuonna, tänä vuonna en ehtinyt paikalle.
Priden tämän vuoden ohjelma löytyy täältä. Ainakaan minä en jaksa ainakaan innostua noista päivällä olevista luennoista, mutta iltaohjelmat kiinnostavat sitäkin enemmän.

Tiistaina olin Ravintola Herculeksessa Jari Sillanpään keikalla. Ja vaikka Jonna ehti jo mainostamaankin sosiaalisessa mediassa koti-illan autuutta, sain puhuttua hänet alle 3 sekunnin lähtemään mukaan.
Jari hyppäsi lauteille vasta klo 24.00 joten olin kotona klo 02.05 ja  aamulla oli herätys klo 06.. Mutta mitäs pienistä ja vielä kun isot pojat sanoivat ostarilla, että nukkuminen on kuulemma homojen hommaa, joten ei pienet univelat häiritse ;)

Tapasimme ennen keikan alkua ihanan ja uhkean Sherry Vine:n (USA). Ja Jonnahan mielellään poseerasi toisen yhtä uhkean blondin kanssa.. Hih!

Ja pitihän sitä kaverikuvakin ottaa.. Tuli jo kommenttia, että mehän ollaan kuin siskokset :D

Keikka oli kertakaikkiaan mahtava ja vaikka tupa ei ollutkaan ihan täynnä niin tunnelma oli katossa ja Siltsu veti kyllä mahtavan keikan. Keikka oli ns. klubi keikka, eli biisilistalla oli sekä Abba:n ja Boney M:n biisejä sekä hänen omia huippuhittejään. En kyllä katunut hetkeäkään, en edes seuraavana päivänä vaikka meinasin nukahtaa töissä ahertaessani (lue: 9gag:iä selatessani jalat pöydällä)

Laitan tähän pienen makupalan keikalta, jossa Siltsu laulaa tulevalta levyltään biisiä. Se ei ole kokonainen, josta pahoitteluni...

Tänään keskiviikkona olisi ollut Ravintola Kaisaniemessä Lavatanssit, jonne olisin kyllä halunnut mennä, mutta viime yön 3.5h yöunet kyllä verottavat sen verran, että taidan jättää väliin... Vaikka vielähän sinne ehtisi....

Sateenkaari Pokeria

Olen jättänyt tarkoituksella ottamatta kantaa mihinkään "seksuaalipoliittisiin" asioihin, sillä olen halunnut pitää tämän blogin kevyenä ja pinkkinä.
Mutta jos nyt sitten kerrankin rikkoisi tuota(kin) periaatetta, ihan kuten päästin viime kesänä Tonyn seikkailemaan tähän blogiin, vaikka blogin ekassa postauksessa sanoinkin, että tämä on minun blogini ja Tony ei tänne kuulu.

Nämä ovat vain MINUN mielipiteitäni ja tiedän aivan varmasti, että jotkut saattavat olla asioista täysin päinvastaista mieltä, mutta niitähän ei nyt kysytä!

Sain viikko sitten mailia Pokerlistings pokeri sivustolta, jossa kyseltiin mielipidettäni pokeripiirien monimuotoistamisesta Suomessa, sillä he ovat kirjoittamassa artikkelisarjaa aiheesta. Ensikuulemalta kuulostaa hieman oudolta kysymykseltä. Miksi ihmeessä asiasta pitää edes puhua, kyllähän Helsingin Grand Casinolle on kuka tahansa tervetullut seksuaaliseen suuntautumiseen tms katsomatta. Ja kotona kukin saa olla pukeutuneena tai olla muuten suuntautumiseltaan ihan kuka tahansa internet pokeria pelatessaan, kukas siitä mitään tietää. Ja mit ihmettä tarkoittaa edes "pokeripiirien monimuotoistaminen??"

Pokerlistings  julkaisi hiljattain artikkelisarjan ensimmäisen osan, jossa pohditaan sitä kuinka seksuaalivähemmistöille suunnatut turnaukset otettaisiin Suomessa vastaan. Ja nyt he keräävät aktiivisilta HLBT (Homo, Lesbo, Bi, Trans) bloggaajilta mielipiteitä asiasta.

Ensimmäisenä  tulee mieleen juuri tuo tarpeellisuus. Mitä tuolla saavutettaisiin? Haetaanko tuolla vain pelkkää julkisuutta/ viihdearvoa ja jos niin haetaanko sitä vähemmistöille vai pokerille? Ja jos tuolla on jokin syvällisempi tarkoitus, niin voisi kuvitella että olisihan noita tehokkaampiakin keinoja ajaa vähemmistöjen asiaa.

Syksyllä oli vastaavanlainen kysely Ruotsissa, jossa suurin osa vastaajista oli jyrkästi vastaan erityisiä HLBT turnauksia sillä turnaukset olisivat syrjiviä ja laittaisivat vähemmistöjen edustajat eri asemaan kuin muut.

Minä en kyllä kykene näkemään tuolle konseptille muuta arvoa kuin jonkinlaisen julkisuus aspektin. Mutta sekin on kyllä aika kertakäyttöinen, mediaa jaksaa kiinnostaa asia tasan yhden kerran, sen jälkeen siinä ei olisi enää mitään uutta.

Minä aion kyllä osallistua, mikäli osallistumismaksu on kohtuullinen, mutta en tee sitä ottaakseni kantaa vähemmistöjen kohteluun/ oikeuksiin/ tms, vaan pitääkseni hauskaa.


Mitä mieltä te ihanat lukijani olette tuollaisen tarpeellisuudesta?