lauantai 30. syyskuuta 2017

Pakollinen Viron matka (1/2)

Sain kovin ikävän puhelinsoiton 5 tuntia ennenkuin koneen piti lähteä Rodokselle. Viron poliisi soitti ja sanoi, että isäni on menehtynyt. Hän oli asunut jo varmasti viimeiset 20v Virossa ja nyt viimeiseksi Valgan kaupungissa, aivan Viron ja Latvian rajalla.
En voinut kuitenkaan tehdä sillä sekunnilla asialle yhtään mitään, joten en lähtenyt matkaa perumaan vaan päätin että matkan jälkeen täytyy sitten hoitaa viralliset asiat kuntoon.
Pääsin yllättävänkin helposti hänen kuolemastaan yli, sillä emme olleet henkisesti kovinkaan läheisiä. Vaikka soittelimmekin aina silloin tällöin, olimme nähneet 2 kertaa viimeisen 5-6v aikana, edellisen kerran viime kesänä.

Suurlähetystö soitti myös jossakin vaiheessa ja pahoitteli asiaa. Sain heidän ystävällisellä avustuksellaan tietooni kaikki paikat, jossa minun pitäisi käydä ja mitä asioita pitäisi hoitaa. Ilman sitä sähköpostia en olisi ikinä kyennyt siihen. Joten suurkiitos heille!

Kun hän oli kuitenkin kuollut etelä-virossa asioita ei voinut hoitaa Tallinnassa, vaan Valgassa ja Tartossa. Sinne siis!

Laivalla ensin Tallinnaan ja sen jälkeen bussilla Tartoon. Vaikka sinne menee junakin, päätin mennä sinne bussilla. Lux Expressin busseja menee Tartoon puolen tunnin välein ja hintaa kertyy bussiness luokassa 15€, karjaluokassa pääsee 10€


Aivan ensimmäiseksi täytyisi saada kuolintodistus. Senhän saa patologilta, Tarto Biomeedikumista.
Sain pian huomata, että vaikka Tallinnassa pärjää suomen kielellä, muualla Virossa ei enää. Englannin kielen osaajatkin ovat vähemmistössä. Mutta sain selvitettyä asiani ja sain paperin kouraani, sekä sen vähän omaisuuden mitä hänellä oli sillä hetkellä mukanaan. Kanslisti oli lähdössä jo viemään minua peremmälle ja kysyi että haluanko nähdä vielä isäni, mutta olin sitä mieltä että paremmat muistot minulle jää kun en enää tässä vaiheessa häntä näe.

Samalla selvisi, ettei kuolemassa ollut mitään dramaattista, kuoli vain pitkittyneeseen sairauteen


Kuolintodistus olisi pitänyt pitänyt viedä paikalliseen maistiraattiin, josta saisin myös sen englanniksi käännettynä ja joka taas kelpaisi suomen viranomaisille. Mutta kuinka ollakaan, juuri torstaisin maistiraatti on avoinna 9-12. Eli huomenna sitten takaisin. Onneksi olin jo ajatellutkin että olen tällä reissulla 2-3 päivää, joten ei sen puoleen mitään kiirettä.

Kuten todettua hän asui Valgassa ja hän oli ostanut asuntonsa minun nimiini, joten seuraavaksi piti sitten lähteä katsomaan omaisuuttani.
Valgaan ei sitten pääsekään niin helposti. Sinne menee esim. Tartosta aamulla 1 juna ja iltapäivällä 2 junaa ja sama toiseen suuntaan, eli aika perähikiällä sekin on..

Jo Valgan juna-asema oli nähtävyys sinäänsä, pienen matkan päässä oli näytillä myös vanha höyryveturi


Kylänraitti oli hiljainen, jopa aivan keskellä päivää. Todella kaunis pikkukaupunki



Poliisi sanoi soittaessaan, että he ottavat avaimet talteen ja voin noutaa ne sitten poliisiasemalta. Menin sinne ja esitin asiani, mutta siellä vain pyöriteltiin päätä, ei täällä mitään avaimia ole. Mene tuonne kaupungintalolle, ne on varmasti siellä. Kaupungintalolla oltiin kovin ihmeissään asiasta, he eivät olleet kuulleetkaan mitään asiasta. He soittivat muutaman puhelun ja yllätys, yllätys, avaimet olivat sittenkin siellä poliiseilla...

Tässä se nyt sitten on, oma pikku kortteerini Kesk 18, Valga 68203, Valga maakond, Viro
Tässä kuvassa näkyy ulko-ovi asuntoon. Tuo on rakennettu ihan hiljattain. Isälläni oli ikivanha valokuva vuodelta 1939, jossa tuossa on ollut ovi. Ja pitkään sai tapella museoviraston kanssa että siihen sai taas oven asentaa. Ensimmäinen ovi ei heille edes kelvannut vaan sekin piti tehdä toisen kerran. Tämä talo on Valgan vanhin talo ja siten museoviraston suojelema.

Saamani avain kävi kyllä oveen, mutta ovi ei millään auennut vaan se oli jotenkin pönkätty sisäpuolelta. Kiertelin taloa, eikä avaimet käyneet mihinkään. Päätin koputtaa sitten yhteen ikkunaan ja sieltä tulikin sitten Marina avaamaan oven rappuun.


Kun avasin asunnon oven haju oli melkoinen. Sieltä oli vain käännetty sähköt pois pääkatkaisijasta, eikä esim jääkaappia ollut tyhjennetty ja kun ne siellä 2 viikkoa muhia...
Tiesin, että isäni oli aloittanut remontin asunnossa, mutta en tiennyt yhtään missä vaiheessa se on menossa. Ja aika pahasti oli kyllä kesken. Tässä oli ollut 2 erillistä huonetta, nyt väliseinä on poistettu





Uusi teräksinen ulko-ovi rappukäytävään oli kyllä asennettu


Keittiö oli remontoitu ja siellä hän myös nukkui.
Siivosin ja raivasin ja sainkin keittiö/ makuuhuoneen siistiin kuntoon ja nukuinkin siellä sitten seuraavat 2 yötä. Ihan viihtyisän näköinen, eikös?


Tässä talon emäntä, Marina ja hänen miehensä Kalev heidän asunnossaan. Se oli pienen pieni, kenties n. 25m2, minun asuntoni on 54m2. Marina ei puhunut sanaakaan suomea, eikä englantia, suu kävi kyllä kokoajan ja ymmärsin kenties joka 10. lauseen, mutta tulimme kyllä hyvin juttuun. Kalev puhui sen verran suomea, että hänen kanssaan pystyi juttelemaan, hän on suomessa töissä.


Marina kertoi, että minullahan on tuolla autokin! Tässä kuvassa se näyttää paljon paremmalta kuin mitä se tosiasiassa oli. Auto oli jo vm -88, mittarissa 250tkm. Joten minä sitten armoitettuna kauppamiehenä myin sen Kaleville 1€ hinnalla :)
Tuota ei todellakaan olisi kannattanut alkaa suomeen tuomaan, kaikki autoverot, katsastukset ja suomeen rekisteröinnit tms olisivat olleet paljon enemmän kuin tuon mahdollinen käyttöarvo. Joten olin vain tyytyväinen että pääsin siitä näin kivuttomasti eroon.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti