keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

New York day 1

Vihdoin ja viimein kauan odotettu matka on sitten alkanut.
Olen haaveillut tästä matkasta varmasti jo viimeiset 20 vuotta ja nyt olen täällä.
JEE!

Tästä näyttää tulevan aika pitkä postaus, joten koittakaa kestää...

Itse matka sujui vailla suurempia kommelluksia, mutta Homeland Border and Security onnistui aiheuttamaan sydämentykytyksiä, aivan kuten etukäteen pelkäsinkin.



Vaihdoin Amsterdamissa konetta ja hieman ennen lähtöporttia virkailija vilkaisi lippuani ja alkoi kyselemään,että mitä teen Jenkeissä. Kerroin turistina sinne meneväni, ihan vain viettäväni rentouttavaa lomaa, kerroin myös meneväni katsomaan New York Yankeesin baseball ottelua.
Se kyseli, että mites Yankeesin alkukausi on mennyt tms, mitä nähtävyyksiä menen katsomaan, missä asun, kauanko matka kestää JFK:lta majapaikkaani..  Mullakin alkoi vähän epävarmuus hiipimään puseroon ja alkoin änkyttämään, kun englanninkieleni ei ole sieltä parhaimmasta päästä, kun en ole koskaan sitä missään opiskellut vaan olen sen itse oppinut. Virkailija kysyi, että miksi minä vaikutan niin hermostuneelta ja alkoi puhumaan puhelimeensa.
BUUM! Sitten minä vasta punaiseksi muutuin, tuli hiki ja änkytykseni vain entisestään paheni. Paniikillaon tapana ruokkia itseään.
Se katseli mua siinä vielä vähän aikaa, hymyili, antoi passini ja lippuni takaisin ja toivotti hyvää matkaa.

Olin aivan varma,että tämä oli tälläkertaa tässä, mutta kunhan pääsen perille, siellä minua odottaa yhden hengen koppi, jossa on yksisuuntainen peili seinällä ja 2 agenttia suorittaa 3 asteen kuulustelun..

Perillä JFK:lla yllätykseni oli suuri, kun vastassani ei ollutkaan poliisipartiota, eikä valtavia jonoja, vaan passintarkastuksen ja sormenjälkien antamisen jälkeen olin varmaan 20 minuutissa ulkona kentältä. Kukaan ei edes juossut perääni, että me haluttaisi vielä puhua sun kanssasi..

JFK:lta pääsee Manhattanille monellakin tavalla, helpoin on varmasti ottaa taksi, niillä on vakiohinta, jolla ne ajavat JK:lta Manhattanille, hinta on veroineen, tippeineen, siltamaksuineen n. $65. Ihan kätevää, jos on vaikka 3 jakamassa sitä, mutta itse päädyin halvimpaan vaihtoehtoon, kun ei ollut edes mikään kiire, eli AirTrain:in. Sen hinta oli $7.75, siinä pitää valita oikea juna ja vaihtaa sen jälkeen metroon. Piti olla ihan pala kakkua, vaihdoin Howard Beachilla A-metroon ja sen jälkeen Fulton Streetillä linjan 4 metroon
Pari pysäkkiä eteenpäin huomasin, että olenkin menossa väärään suuntaan. Noh, ei siinä mitään, hyppäsin pois ja katselin että kohta tulee 2 linjan metro, se on ihan yhtä hyvä. Odotin ja odotin, sitten valotaululla alkoi vilkkua, että kaikki junat ovat myöhässä. Kiipesin maan päälle ja kysyin neuvoa lähimmälle 3/4 junan pysäkille, joka oli onneksi melko lähellä.

Pääsin lopulta 129 Streetille, jossa vuokraamani asunto sijaitsi. Etsin hetken taloa numero 28, mutta ei vain löytynyt. Kysyinkin siitä joltakin, mutta se sanoi, ettei tässä sellaista taloa ole, tämä on 26-28, mutta ei tässä ole asuntoa numero 4. Eikä kukaan tuntenut vuokranantajaanikaan. Whoaa.. Oliko mua sittenkin huijattu? Soitin sitten Michaelille ja hän sanoi olevansa talon edessä?? Kävikin ilmi, että mä olin East 129 St, kun kämppä oli West 129 St..
Noh, niinpä tietenkin :)

Matka JFK:lta majapaikkaani kesti lopulta tunnin sijaan 2.5 tuntia..



Michael on kertakaikkiaan mahtava tyyppi, iloinen ja sanavalmis. Hän esitteli minulle asunnon, telkkarin toiminnan, antoi muutaman kartan ja Wifin salasanan tms. Jääkaappi on täynnä vesipulloja ja hedelmiä, kaapeissa on säilykkeitä, kahvia, teetä ja mitä kaikkea nyt keksiä saattaa ja kaikki on vapaasti käytettävissä. Aivan mahtavaa!



Asuntoni on portaiden yläpäässä oikealla


Sisäkuva kämpästä. Yläpuolella on parvi, jossa nukun. Kyllähän täällänyt sen 9 päivää kelpaa majailla.

Tämä tässä tällä kertaa, lisää tulossa. Stay tuned!


tiistai 19. huhtikuuta 2016

New York päivät 1 ja 2

Ensimmäinen ilta meni lähinnä lähistöön tutustumiseen. Vaikka majapaikkani onkin Harlemissa on täällä (kutenkoko kaupungissa) nykyään melko turvallista liikkua myös pimeän tullen. Tottakai rahoistaan pääsee eroon ihan missä tahansa,mikäli kännissä törttöilee menemään, mutta mikäli kävelee määrätietoisesti eteenpäin eikä liikoja sivuilleen vilkuile, saa olla rauhassa.
Osansa tekee myös poliisin erittäin näkyvä läsnäolo koko kaupungissa, New Yorkissa on yli 30.000 partiopoliisia ja sen kyllä näkee. Poliisiauto seisoo vähintään joka toisessa kadunkulmassa


Täällä ehkä pelätä enemmän joutua poliisin ampumaksi, kuin rikollisen.. Tämä juttu on yksi päivän suurimmista puheenaiheista, poliisi ampui mustan miehen ja välttyi silti vankilalta.


Toinen suuri puheenaihe kaupungissa oli New Yorkin esivaalit. Täällä Harlemissa ei juuri Trumpin kannattajia näkynyt,mutta Bernie Sandersin sitäkin enemmän ja osasivat kyllä ääntä pitää ehdokkaansa puolesta.


5th Avenuella Trump Towerin edessä oli sitten kuvausryhmien autoja sitäkin enemmän.

PÄIVÄ 2

Päivä ei voi alkaa ilman kunnon aamiaista. Olin jo etukäteen haaveillut pääseväni teestaamaan Ihop:n. Asuntoni läheltä löytyy niitä kaksin kappalein ja tämä missä kävin, on avoinna 24/7. Ihop myy pelkkiä aamiaisia :) Odotetaan milloin saamme tämän ketjun suomeen.


Rapeaa pekonia, 2 kananmunaa sunny side up, perunagratiini ja maustemakkaraa, juomana koskaantyhjentymätön kahvipannu®


Jälikruokana tietenkin cupcake pancakes ja kermavaahtoa... Tuon kaiken jälkeen saikin laittaa jalat taskuun ja pyöriä sieltä ulos pallona.
Ruokailu on suhteellisen kallista, tuo setti maksoi tippeineen $18.

Sitten olikin aika lähteä kaupungille pyörimään. En ole koskaan tehnyt mitään sekunnin tarkkoja suunnitelmia millekään matkalle, sillä silloin tulee vain juostua paikasta toiseen ja siitä tulee pelkkää suorittamista.

Mikäli (kun) haluaa käydä katsomassa suosituimpia kohteita, kannattaa ehdottomasti hankkia joko New York Pass joka on todella kattava, mutta se on todella kallis, esim 3 päivän passi maksaa $205. Itse valitsin New York CityPass:n, joka on voimassa 9 päivää (ja varmasti pidempäänkin, sillä ei minulla ole mitään päivämäärää tuossa lippuvihkossa..) ja sillä pääsee 6 suosituimpaan kohteeseen. Tuon hinta on $116


  1. Empire State Building, sekä päivällä että illalla
  2. American Museum of Natural History
  3. The Metropolitan Museum of Art
  4. Top of the Rock TAI Guggenheim Museum
  5. Vapaudenpatsas TAI Circle Line Cruise laivaristeily
  6. 9/11 Memorial & Museum TAI Intrepid Sea, Air & Space Museum

Metrolla (subway) matkustaessa kannattaa ehdottomasti ostaa 7 päivän metrolippu hintaan $31, kertamaksu subwayssä maksaa $3,joten se maksaa itsensä jo muutamassa päivässä takaisin.

Ja ensimmäisenä suuntasin (tietenkin) Empire State Buildingille. Olin henkisesti valmistautunut 2-3 tunnin jonottamiseen, mutta olin näköalatasanteella 86. kerroksessa n. 20 minuutissa.
Vaikka olen näköaloja elämäni aikana nähnyt, olin todella vaikuttunut näkemästäni, näköalat olivat kertakaikkiaan päätähuimaavat.



Tässä vaiheessa iltapäivää oli taas nälkä. Tiesin että Flatiron Buildingin viereisessä puistosta pitäisi saada "maailman" parhaat burgerit. Sinne siis.


Jono oli lupaavan pitkä..


Smoke Shack, ranskalaiset ja limu, yhteensä $13.20. Odotusta ei kyllä palkittu tällä kertaa. Maku oli kyllä hyvä, savuinen ja pekoninen, mutta molemmat olivat ihan kylmiä. Olisiko luovutustiski jäänyt keittiön jalkoihin? En kuitenkaan tuomitse vielä tämän kerran perusteella..

Illan pimetessä lähdin uudelleen liikenteeseen, tällä kerralla Time Squarelle ihmettelemään valotauluja ja väentungosta



Ja sen jälkeen taas Empire State Buildingille yökuvia ottamaan. Tällä kerralla jonotus kesti n.45 min. Ja joutui vaikuttumaan taas uudelleen.





Ja yöhän päätettiin sitten pizzerian kautta kotiin.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

New York päivät 3 ja 4

Nyt oli sitten vuorossa seuraava jokaisen turistin pakollinen käyntikohde, Brooklyn Bridge. Siltaa oli rakentamassa 800 ihmistä ja sen rakentaminen kesti 16 vuotta, silta on yli kilometrin pituinen. En jaksanut kävellä sitä päästä päähän, vaan käännyin jo puolessavälissä takaisin. Tiesin, että olen menossa vastarannalle kuitenkin vielä kahteen kertaan. Tahdoin saada aamuaurinko sekä yökuvat Manhattanin silhuetista.


Ja eipä maailmasta löydy varmasti montaakaan siltaa, josa ei löytyisi rakkaudenlukkoja, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta.


Sillalta oli kävelymatka seuraavaan kohteeseen, 9/11 Memorial Parkiin.
Tämä 1. tornin paikalle rakennettu koskettava monumentti hiljensi minutkin. Reunoja pitkin putoavat vesiputoukset kuvaavat sortuvia torneja josta vesi valuu keskellä olevaan hautaan. Tornien sortumisessa kuoli yli 3000 ihmistä ja reunoilla on jokaisen menehtynen nimi.
Paikka oli niin vaikuttava, että puhkesin spontaaniin itkuun :(
Huomasin, että muut turistit saivat minusta kuvauskohteen... Noh, olkoon niin..


Vieressä on Memorial Museum, tässä on alkuperäistä kellarin seinää jätetty paikalleen, keskellä on viimeinen palkki, joka poistettiin kaivannosta.


Tältä näytti Manhattanin profiili ennen..


Ja tältä jälkeen



Myös tuhoutunutta kalustoa on paljon esillä, kunnioituksena menehtyneelle pelastushenkilökunnalle.


Museon sisimmässä osassa, jossa on esillä raunioista löytyneitä henkilökohtaisia tavaroita, on kuvaaminen kielletty. Ymmärrettävistä syistä. Museossa on myös paljon äänitteitä ja kuvia mitä tapahtui sekunti sekunnilta, kun 4 kaapattua lentokonetta tuhoutuivat...


Päivä 4

Torstai iltana kuului suru-uutisia, Prince oli kuollut. Vielä tätä kirjoittaessani ei kuolinsyy ollut selvillä, mutta itsemurha oli jo suljettu pois. Vaikka Prince ei New Yorkissa vaikuttanutkaan, hänen poismenonsa sekoitti tämänkin kaupungin. Koko kaupungin väriksi tuli purppura, muistoksi hänen hitilleen Purple Rain. Myös Empire State Building valaistiin purppuralla.
Täällä Brooklynissä suurimmat juhlat olivat Apollo teatterin edessä, kävelin siitä ohitse aamulla klo 05.20 ja vieläkin siellä oli ihmisiä


Ja miksi ihmeessä turisti on liikkeellä siihen aikaan? Noh, suomessahan kello on tuohon aikaan jo 12 päivällä ja olen muutenkin ollut aika huono nukkumaan, joten minulle tuo ei ole outo aika ollenkaan. Ja kuten sanoin, halusin päästä ottamaan kuvan Manhattanin auringonnoususta


Brooklyn Parkista lähtee lautta n. 30 minuutin välein ja muutaman pysähdyksen jälkeen sillä pääsee 34 Streetille. Hintaa lauttamatkalla on $4.


Lautan päätepysäkki on lähellä YK:n pääkonttoria ja ihmettelin kovasti, että miksi paikalla on kymmenittäin poliiseja. Illalla uutisista sekin selvisi, Leonardo DiCaprio meni pitämään puhetta YK:hon. Noh, ei se varmasti se syy ollut ;)


Illalla kävin MadamTussaud:n vahakabinetissa. Olin jotenkin vähän pettynyt. Olen käynyt Pariisin Madam Tussaud:ssa ja kuten arvelinkin, se on paljon suurempi. Mutta jos et ole käynyt muualla, kyllähän tuokin asiansa ajaa.
Minä ja Richard Nixon, kuin kaksi marjaa


Illalla sitten auringon laskettua oli aika taas mennä Brooklyn Parkiin yökuvaa ottamaan


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

New York päivät 5 ja 6

Päivä 5

Olin jo aikoinani päättänyt, kun joskus jenkkeihin menen, pitää nyt ainakin tunnelman takia mennä seuraamaan jotakin urheilutapahtumaa. Täällä on menossa NHL:n pudotuspelit ja jos sinne jostakin lippuja saisikin, niistä saisi varmasti maksaa kultaa ja mirhamia. Joten päädyin sitten baseballiin. Tiesin etukäteen sen, että se on pesäpallon esi-isä, mutta siinä kaikki, eli kaikki lajin pienet hienoudet olivat hämärän peitossa. Noh, fiilistelemäänhän tänne on tultu, eikä tilastoja laskemaan.

Asunnoltani oli n. 40 minuutin kävelymatka Yankee Stadiumille, joten se meni aamureippailusta.
Stadion kyllä mykisti koollaan, se vetää 50.000 ihmistä ja jokainen kotiottelu on aina loppuunmyyty.

Stadionille oli kiellettyä viedä selfiestickejä, joten jouduin "piilottamaan" sen stadionin lähelle, mutta kun tulin takaisin, oli se sieltä jo löydetty. Noh, ei se maksanut kuin 5€, joten menetys ei ollut suurensuuri.

Ennenkuin ottelu alkoi osoitettiin kunniaa sotaveteraanille ja esiteltiin hänen perheensä. Sen jälkeen oli vuorossa kansallishymni, kuten asiaan kuuluu.


Ja pitihän siellä syödä yksi kokoonsa nähden ylihintainen hodari, oli kämmenen kokoinen ja maksoi $5.25. Oluen jätin juomatta, se olisi maksanut $12...


Kotijoukkue voitti 3-2, kun joukkueen supertähti löi viimeisellä lyönnillään kunnarin. Jee!!

Päivä 6

En ensin ajatellut meneväni Liberty Islandille vapaudenpatsasta katselemaan, vaan että ottaisin ilmaisen lautan Staten Islandille. Siltä lautalla on hyvät näköalat patsaalle, mutta ostamassani New York Passiin kuului pääsy selä Liberty että Ellis Islandille, joten pitihän ne käyttää.

Jo pelkästään lautalta oli todella hienot näköalat eteläiselle Manhattanille.


Ja siinä se nyt sitten on. Liberty islandilla ei ole oikeastaan mitään muuta kuin patsas ja kahvila. Patsaan kruunuun on mahdollista ostaa liput, mutta ne täytyy hankkia hyvissä ajoin, sillä sinne pääsee rajoitettu määrä kävijöitä joka päivä


Jenkit ovat erittäin kansallistuntoista kansaa, ja mikäpä muu paikka sopisi yhtä hyvin kansallishymnin soittopaikaksi kuin Vapauden patsas? Siellä oli jonkinlainen kouluorkesteri, joka esitteli taitojaan:


Liberty Islandilta lautta lähtee Ellis Islandille, jonka kautta kaikki siirtolaiset tulivat 100v sitten. Ei vain huvittanut mennä sitä museota katsomaan, vaan pysyin laivalla lyhyen pysähdyksen ajan.

Halusin käydä kävelyllä myös Brooklynin puolella, hyppäsin vain metroon ja poistuin ihan random pysäkillä. Seutu oli kyllä vähän köyhemmän oloista, täällä en oikein viitsisi yöllä hiippailla yksinään..




Seinämaalaukset on kyllä upeita. Eikä niitä ole sotkettu tägeillä


Törmäsin pieneen katukirppikseen. Myyjiä ei ollut kuin kymmenkunta, mutta silti porukkaa näytti riittävän


Ei niiden leikkiaseiden aina tarvitse olla mustia, tässä ihan omat pyssyt jokaiselle Cowgirlille ;)


Outo katti



Tommy Joe myy itse paahtamaansa kahvia kirppiksellä. Hän kuulemma paahtaa kahvipavut popcorn koneella. Noh, kaipa se niinkin onnistuu. Ja kunnioittaakseni kahvin makua otin sen ihan mustana ja ilman sokeria. Juttelimme aika paljon ja hänkin tiesi että suomalaiset ovat maailman kovimpia kahvinjuojia. Tätä on oikea matkailu, kävellä vain ympäriinsä ja alkaa vain jutella "alkuasukkaiden" kanssa. Saa paljon enemmän irti matkastaan kuin vain kiertämällä pakollisia nähtävyyksiä

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Washington D.C päivä 7

Maanantai aamuna oli sitten aikainen herätys, sillä juna Washington D.C:hen lähti jo aamulla kuudelta. Tiedäthän, että Washington on osavaltio länsirannikolla lähes 5000 km päässä, Washington D.C on Yhdysvaltojen pääkaupunki itärannikolla? Noh, nyt tiedät.



Penn Station on aika sekava paikka ja jouduin kysymään neuvoa löytääkseni oikean lähtölaiturin. Itse matkassa ei ole paljoa kerrottavaa. Penkit ovat ehkä vähän mukavammat ja jalkatilaa on enemmän kuin VR:llä. Matkalla näkyi jos nyt ei ihan slummia, niin hieman köyhempääkin asuinaluetta, ihan kuten matkalla esim. Roomassa matkalla lentoasemalta keskustaan.

Minulla ei ollut juurikaan minkään näköistä suunnitelmaa Washingtonin varalle, ainoastaan "nähdä Valkoinen talo ja kuolla"


Capitol oli remontissa, mutta ihan tunnistettavissa kyllä


Kävin myös paikallisessa kasvitieteellisessä puutarhassa, kun kerran matkan varrelle osui ja oli ilmainen.


En muista enää tarkkaan, mutta tämä taisi olla alkuperäiskansojen museo (lue: inkkarimuseo). On kyllä yksi rumimpia rakennuksia, mitä olen matkoillani nähnyt..


Koko Constitution avenuen etelänpuoleisella alueella oli niin kuollutta, että aloin jo ajattelemaan, että onko tänään joku kansallinen vapaapäivä tms, kun ei näy ketään missään



Tämän kuvan takiahan tänne tultiin. Siinä se nyt sitten on, Valkoinen talo. Oli kyllä aika pieni. Keskellä seisoskeli Rambo, eli salaisen palvelun agentti



Valkoisen talon edessä oli kaksi mielenosoitusta, nämä olivat aselakien tiukennuksen puolesta.


"Free Tibet" liike on kai päivystänyt Valkoisen talon edessä jo vuosia


Washington Monument on aika vaikuttava näky jo kaukaa, se on lähes 170m korkea ja painaa 90 miljoonaa kiloa.


Sen juurella ihmisetkin näyttävät aika pieniltä. Obeliskin huipulle pääsee hissillä, mutta kaikki ko. päivän liput olivat jo loppuunmyytyjä, en kyllä olisi varmaan sinne mennytkään, vaikka olisi päässytkin.


Lincoln Memorial oli kanssa suunnitelmissa, mutta: Onks tonne Lincoln Memorialille vielä noin pitkä matka?? Blaahh.. Ulkona on 30C, joten en kyllä varmasti enää sinne lähde...


.. tuolta lähdin jo kävelemään. (elo)kuvista ei todellakaan saa mitään käsitystä tämän puiston koosta, se taitaa olla päästä päähän n. 3 km, helteellä se tuntuu vielä 3 kertaa pidemmältä.


Washingtonissa lähes kaikki museot ovat ilmaisia, joten kävin sitten luonnonhistoriallisessa museossa ihastelemassa dinoja


Ja kun mulla oli vielä pari tuntia aikaa ennenkuin juna lähti takaisin nykiin, piti vielä käydä Chipotlessa syömässä käsivarren paksuinen burrito ja juomaksi root bier.

Paljon jäi Washingtonista näkemättä, tuo 7 tuntia oli kyllä ehkä liian lyhyt aika, mutta näinpähän noin suunnilleen kaiken mitä halusinkin