keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

New York day 1

Vihdoin ja viimein kauan odotettu matka on sitten alkanut.
Olen haaveillut tästä matkasta varmasti jo viimeiset 20 vuotta ja nyt olen täällä.
JEE!

Tästä näyttää tulevan aika pitkä postaus, joten koittakaa kestää...

Itse matka sujui vailla suurempia kommelluksia, mutta Homeland Border and Security onnistui aiheuttamaan sydämentykytyksiä, aivan kuten etukäteen pelkäsinkin.



Vaihdoin Amsterdamissa konetta ja hieman ennen lähtöporttia virkailija vilkaisi lippuani ja alkoi kyselemään,että mitä teen Jenkeissä. Kerroin turistina sinne meneväni, ihan vain viettäväni rentouttavaa lomaa, kerroin myös meneväni katsomaan New York Yankeesin baseball ottelua.
Se kyseli, että mites Yankeesin alkukausi on mennyt tms, mitä nähtävyyksiä menen katsomaan, missä asun, kauanko matka kestää JFK:lta majapaikkaani..  Mullakin alkoi vähän epävarmuus hiipimään puseroon ja alkoin änkyttämään, kun englanninkieleni ei ole sieltä parhaimmasta päästä, kun en ole koskaan sitä missään opiskellut vaan olen sen itse oppinut. Virkailija kysyi, että miksi minä vaikutan niin hermostuneelta ja alkoi puhumaan puhelimeensa.
BUUM! Sitten minä vasta punaiseksi muutuin, tuli hiki ja änkytykseni vain entisestään paheni. Paniikillaon tapana ruokkia itseään.
Se katseli mua siinä vielä vähän aikaa, hymyili, antoi passini ja lippuni takaisin ja toivotti hyvää matkaa.

Olin aivan varma,että tämä oli tälläkertaa tässä, mutta kunhan pääsen perille, siellä minua odottaa yhden hengen koppi, jossa on yksisuuntainen peili seinällä ja 2 agenttia suorittaa 3 asteen kuulustelun..

Perillä JFK:lla yllätykseni oli suuri, kun vastassani ei ollutkaan poliisipartiota, eikä valtavia jonoja, vaan passintarkastuksen ja sormenjälkien antamisen jälkeen olin varmaan 20 minuutissa ulkona kentältä. Kukaan ei edes juossut perääni, että me haluttaisi vielä puhua sun kanssasi..

JFK:lta pääsee Manhattanille monellakin tavalla, helpoin on varmasti ottaa taksi, niillä on vakiohinta, jolla ne ajavat JK:lta Manhattanille, hinta on veroineen, tippeineen, siltamaksuineen n. $65. Ihan kätevää, jos on vaikka 3 jakamassa sitä, mutta itse päädyin halvimpaan vaihtoehtoon, kun ei ollut edes mikään kiire, eli AirTrain:in. Sen hinta oli $7.75, siinä pitää valita oikea juna ja vaihtaa sen jälkeen metroon. Piti olla ihan pala kakkua, vaihdoin Howard Beachilla A-metroon ja sen jälkeen Fulton Streetillä linjan 4 metroon
Pari pysäkkiä eteenpäin huomasin, että olenkin menossa väärään suuntaan. Noh, ei siinä mitään, hyppäsin pois ja katselin että kohta tulee 2 linjan metro, se on ihan yhtä hyvä. Odotin ja odotin, sitten valotaululla alkoi vilkkua, että kaikki junat ovat myöhässä. Kiipesin maan päälle ja kysyin neuvoa lähimmälle 3/4 junan pysäkille, joka oli onneksi melko lähellä.

Pääsin lopulta 129 Streetille, jossa vuokraamani asunto sijaitsi. Etsin hetken taloa numero 28, mutta ei vain löytynyt. Kysyinkin siitä joltakin, mutta se sanoi, ettei tässä sellaista taloa ole, tämä on 26-28, mutta ei tässä ole asuntoa numero 4. Eikä kukaan tuntenut vuokranantajaanikaan. Whoaa.. Oliko mua sittenkin huijattu? Soitin sitten Michaelille ja hän sanoi olevansa talon edessä?? Kävikin ilmi, että mä olin East 129 St, kun kämppä oli West 129 St..
Noh, niinpä tietenkin :)

Matka JFK:lta majapaikkaani kesti lopulta tunnin sijaan 2.5 tuntia..



Michael on kertakaikkiaan mahtava tyyppi, iloinen ja sanavalmis. Hän esitteli minulle asunnon, telkkarin toiminnan, antoi muutaman kartan ja Wifin salasanan tms. Jääkaappi on täynnä vesipulloja ja hedelmiä, kaapeissa on säilykkeitä, kahvia, teetä ja mitä kaikkea nyt keksiä saattaa ja kaikki on vapaasti käytettävissä. Aivan mahtavaa!



Asuntoni on portaiden yläpäässä oikealla


Sisäkuva kämpästä. Yläpuolella on parvi, jossa nukun. Kyllähän täällänyt sen 9 päivää kelpaa majailla.

Tämä tässä tällä kertaa, lisää tulossa. Stay tuned!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti