sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Ja mitä tapahtui ohjelman jälkeen?

Olin etukäteen päättänyt etten katsoisi tuota ohjelmaa ollenkaan, mutta kyllä uteliaisuus voitti.
Näin tuon "Ylpeästi erilaiset" ohjelman jo viikkoa ennen kuin se tuli televisiosta. Häpeän määrä oli maksimaalinen, jouduin katselemaan omaa osuuttani sormien lomasta. Olen nimittäin TODELLA allerginen omalle äänelleni sekä omalle naamalleni ;)
Mutta niinhän varmasti kaikki.

Ohjelma oli todellakin tehty nätisti sekä hyvällä maulla, eikä siinä millään tavalla mässäilty stereotypioilla. Omaan esiintymiseeni en ollut tyytyväinen, suustani tuli kokoajan "tota, tota, tota". Kysymyksessä oli kuitenkin vastaukseni sellaisiin kysymyksiin, joita en ollut koskaan edes ajatellut, puhumattakaan että olisin koskaan niitä ääneen puhunut, joten jouduin todellakin etsimään vastauksia. Mutta itse noihin kiinnittää huomiota kenties enemmän kuin ne huomiota ansaitsisikaan..

Pelkäsin vähän ohjelman (ja samalla oman osuuteni) saamaa kritiikkiä, sillä esim. Vauva-foorumilla kaksi ensimmäistä jaksoa oli poikinut 23 sivua kommentteja, eikä kaikki olleet todellakaan mairittelevia.

Ensimmäisenä jaksosta ehti kirjoittamaan Iltasanomat



Tuota Iltasanomien juttua jaettiin facebookissa lähes 5000 kertaa, kommentteja oli yli 100.
Kun postasin tuon omalle facebook seinälleni, se sai yli 250 tykkäystä. Puhelimeni täyttyi onnitteluista ja kehuista rohkeudestani, sillä en ollut todellakaan kaikille kertonut tästä ohjelmasta, sain instagramiin kai joku 40 uutta seuraajaa. (lisääkin mahtuu, follatkaa ja kommatkaa)
Myöskään vauva foorumilla ei tullut yhtään pahaa sanaa, vaikka sitä pelkäsinkin.
Samassa jaksossa ollut fursuittaaja Vilja sai taas lokaa niskaansa todella paljon, mm. hänen Iltasanomien jutustaan jouduttiin poistamaan kommentointi kokonaan. Ja kuitenkaan minä en voi ymmärtää mikä hänen osuudessaan niin paljon saattaisi ihmisiä ärsyttää, se oli todella nätisti tehty kuvaus.

Ja kuitenkin...
Minä olin vähän "pettynyt". Olen saanut oikeastaan koko julkisen elämäni aikana vain pelkkää suitsutusta osakseni siitä kuinka "rohkea, söpö, aito, ihana" tms, tms ihminen minä muka oikein olenkaan. Kyllähän nuo mairittelee, oman aikansa, mutta kun ei itsestä kuitenkaan tunnu mitenkään niin ihmeelliseltä tai erilaiselta. Minä olen vain minä ja minäkin ansaitsisin lokaa niskaani, edes joskus...

Jookos??


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti